Artikkelit

Tour impact!

 

Viimeisten kuluneiden vuosien aikana olen mitannut 4DSwingin avulla muutaman sadan suomalaisen pelaajan swingin tapahtumat ja päässyt vertaamaan niitä muutamaan huipputason pallonlyöjään. Erot ovat huikeat ja tässä vaiheessa haluan ison kiitoksen osoittaa Kelvin Miyahiralle, Bradley Hughesille ja Martin Ayersille, monia muita unohtamatta, jotka ovat antaneet ison avun etsiessäni vastauksia noiden erojen syntyyn ja ymmärrystä siitä, mistä ja miten erot syntyvät.

 

Katsotaanpa ensin hieman mallia osumahetkestä monilta huipuilta läpi vuosikymmenten

alt

Kaikilla kuvien pelaajilla toteutuu kolme merkittävää asiaa:

 

  • Oikea kynärpää on taipuneena ja kiinni kehossa

  • Hartialinja on huomattavan avoin kohdelinjaan nähden

  • Kyynärpäälinja on huomattavan avoin suhteessa hartialinjaan ja osoittaa selkeästi siis oikealle

 

Olennainen kysymys on, miksi en ole nähnyt tuota hyvilläkään mittaamillani suomalaispelaajilla paria poikkeusta lukuunottamatta? Mikä on puuttuva liike?

Joulukuun puolella lisää aiheesta...

 

Harjoittelun ydinkysymyksiä

 

Vuosien varrella on tullut nähtyä paljon pelaajia jotka harjoittelevat, mutta vielä enemmän niitä, jotka ovat harjoittelevinaan. Katsellessa kesäisin pelaajien tekemistä harjoitusalueilla, on noussut muutamia isoja kysymyksiä eteen, joita varmasti jokaisen pelaajan, tasosta riippumatta, tulisi itseltään kysyä.

 

Lista on tehty ajatellen nuoria, ja ehkä vähän vanhempiakin kilpapelaajia, mutta varmasti pätee monelta osaltaan jokaiseen kehitysvaiheeseen aloittelijasta asti.

 

 

Ohessa muutamia pitkästä listasta.

 

  1. Harjoitteletko löytääksesi omat hyvät lyöntisi, vai harjoitteletko kehittääksesi niitä edelleen paremmiksi?

 

Valitettavasti näkee paljon tekemistä, jossa pelaaja ei etsi omaa parasta potentiaaliaan, vaan keskittyy onnistumisiin nykyisellä tasollaan. En tiedä mistä asia johtuu, mutta jotenkin tulee mieleen tiedon puuttuminen siitä, mitä oma tekeminen parhaimmillaan voisi olla. Itse olen ollut onnekas ja päässyt tekemään töitä ja myös näkemään sellaisten pelaajien tekemistä, jotka ovat aika lähellä omaa potentiaaliaan, ja ero melkein hyviin pelaajiin on mielestäni varsin suuri.

 

Pituus ei ole pelin ainoa olennainen osa-alue, mutta erittäin hyvä mittari. Kysy itseltäsi, lyötkö riittävän pitkälle ja mitä olisi tehtävissä jos metrejä puuttuu. Pohjalla tulee olla rehellinen vertauskohta oikeiden kilpapelaajien parhaisiin lyöntimittoihin, ei uskomukset ja vertailu muihin klubin sankareihin.

 

Kysy myös, onko lentokaari sivu- ja korkeussuunnassa parhaiden tasoa ja kestääkö se pelaamisen vaikkapa kovassa tuulessa.

 

  1. Tietoisuus

 

Oletko aidosti tietoinen tekemisestäsi? Tunnistatko kehosi liikkeet ja ymmärrätkö mitä siellä pitäisi tapahtua? Osaatko harjoitellessa keskittyä niiden kehittämiseen, vai viekö (välillä vahingossa hyvin) lentävä pallo huomiosi? Tunnistatko asentosi lyönnin eri vaiheissa ja pystytkö muuttamaan niitä tarvittaessa? Osaatko erottaa eri vartalonosien liikkeet kokonaisuudesta?

 

Vastaako mielikuvasi golflyönneistä sitä mitä yrität oppia? On turha yrittää taistella omaa sisäistä mielikuvaansa vastaan ja muuttaa liikettä siihen sopimattomaksi. Vastaavasti taas mielikuvan muuttuminen muuttaa yleensä heti koko liikkeen.

 

  1. Ovatko pienet asiat joskus isoja?

 

Jotkut ovat, jotkut eivät. Tärkeintä on pystyä erottamaan olennaiset pienet merkit epäolennaista. Usein esimerkiksi vasemman jalkaterän käyttäytminen lyönnissä kertoo varsin suurista ongelmista koko vartalon kierron suunnista ja liikkeen kokonaisuudesta. Tällä saattaa olla suuri merkitys paitsi lyöntien tasalaatuisuuteen, myös terveydelliseen puoleen. Hyvin suuri osa golfarien fyysisistä vaivoista johtuu tekniikkavirheistä.

 

Samoin saattavat pientkin erot gripissä ja alkuasennossa vaikuttaa kaikkeen vartalon toimintaan läpi koko swingin. Niin paljon kuin niistä puhutaankin, tuntuu siellä edelleen olevan varsin paljon aliarvostusta noiden perusasioden suhteen.

 

Samoin saattaa nopeasti katsottuna saman näköinen liike vasemmassa olkapäässä olla lihaskäskytyksen kannalta täysin poikkeava. Pieni ero näkymässä voi siis tarkoittaa suurta eroa liikkeessä. Tiedätkö ja tunnistatko noita eroja?

 

Tiedätkö olennaiset asiat loppuasennostasi ja riittääkö malttisi niiden korjaamiseen? Onko tasapainosi siellä kohdallaan, vai joudutko tekemään korjaavia liikkeitä? Jos joudut, miksi niin? Mitä on matkalla tapahtunut, joka aiheutaa tasapainon menetyksen?

 

  1. Onko pelianalyysisi kohdallaan ja oikein tehty?

 

Missä todellisuudessa jätät lyöntejä kentälle? Chippaatko ja puttaatko huonosti, vai joudutko tekemään se liian usein ja vieläpä vääristä paikoista? Riittääkö taitosi ja lyöntivalikoimasi myös niihin hankaliin tilanteisiin ja bogien välttämiseen? Riittääkö lyöntiesi taso siihen, että et joudu ottamaan tarpeettomia riskejä? Tässä on mielestäni pitkien rautojen lyöntimitta aika vahvassa avainasemassa. R2 tiiltä 230m alkaa olla monessa kohdassa peliä vapauttava kyky.

 

Miten hallitset kenttää ja harjoitteletko sitä? Harjoitteletko missaamista oikeisiin paikkoihin esim huonon avauksen jälkeen, vai hyökkäätkö sieltäkin aina lipulle?

 

  1. Onko lyöntivalikoimasi riittävä?

 

Tulevatko halutut kierteet ja korkeudet oikeina määrinä pydettäessä? Pystytkö päättämään montako metriä jompaan kumpaan suntaan pallo kiertää ja tiedätkö miten se laskeutuessaan käyttäytyy?

 

Pystytkö säätelemään alakierteen määrää ja päättämään kumpaan suuntaan pallo esim viheriöllä pakittaa wedgellä lähestyttäessä? Tai että pakittaako se lainkaan, vai saatko sen jopa rullaamaan mutaman metrin pitävilläkin griineillä?

 

 

Noita kysymyksiä kannattaa varmasti pohtia ja lähteä rakentamaan omaa harjoitteluaan niiden kautta. Hyväksyen epäonnistumiset ja parempaan pyrkien.

 

Hyviä treenejä toivottaa

 

Tapsa

Miksi juuri Tapsan kurssille?

 

Vanha totuus sanoo, että helpoin tapa saada golflyönti pelikelpoiselle tasolle on se, että tekee kaiken väärin.

 

Yksi maailman kaikkien aikojen suurimmista nimistä lajin parissa, Ben Hogan, sanoi myös: Kumoa kaikki vaistosi ja tee täsmälleen päinvastoin kuin sinusta luonnolliselta tuntuisi, päädyt todennäköisesti hyvin lähelle täydellistä golfswingiä.

 

”Olisinpa heti alussa ymmärtänyt oikean opetuksen merkityksen, nyt taitaa olla jo liian myöhäistä” toteaa myös liian moni muutaman vuoden lajia harrastanut aivan liian usein.

 

Lajin alkumetreillä opitut tavat ja tuntemukset tulevat seuraamaan meitä läpi koko peliuran. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että myös golfliike opitaan heti alusta asti teknisesti oikeanlaiseksi. Ei se helpoin tai nopein tie pelaamisen äärelle ole, mutta varmasti palkitseva pidemmällä aikavälillä.

 

Oikealla tavalla opitut liikkeiden perusteet varmistavat sen, että kehitys lajin parissa voi jatkua ilman turhauttavia taka-askelia tai työläitä muutoksia jo muutaman vuoden pelin jälkeen. Huonosti opitut perusteet luovat selkeän esteen monien sellaisten lyöntien oppimiseen myös kokemuksen kertyessä, joita hyvään peliin välttämättä tarvitaan.

 

 

Oikealla tekniikalla on myös erittäin suuri terveydellinen vaikutus. Fyysisenä liikkeenä golflyönti on huomattavasti rajumpi suoritus, kuin mitä surin osa kuvittelee tai miltä se TV:stä katsoessa parhaiden pelaajien tekemänä näyttää. Huono tekniikka on omiaan lisäämään huomattavasti sekä selkä-, että myös olkapääseudun vaivoja kauden aikana. Onpa moni peliura niihin vallan loppunutkin jo muutaman vuoden jälkeen, jopa varsin lupaavilla kilpapelaajilla. Vamentaessani ammattilaispelaajia, olen aina pitänyt ykkösasiana, että minun tulee huolethia siitä, että loukkaatumiset eivät haittaa uraa ja sama pätee myös harrastajatasolla

 

95% harrastajista kärsii slaissista (oikealle kääntyvä hallitsematon kierre)

95% harrastajista on jossain vaiheessa kärsinyt pelaamisen estävistä selkä/ olakpäävammoista

Surimman osan harrastajista todellinen kehitys pysähtyy neljäntenä pelivuonna

 

Suurin osa yllämainituista ongelmista on merkittävältä osin vältettävissä hyvän alkeisopetuksen kautta, eli oppimalla vartalon oikea käyttö ja liikejärjestys heti alkumetreillä:

 

  • Oikeat mielikuvat suorituksesta

  • Oikeat lihastuntemukset liikkeestä

  • Huolella rakennetut perusteet mailaotteesta ja alkuasennosta

  • Tietoisuus omasta tekemisestä

 

Lähes 30 vuotta valmennuksen ja opetuksen parissa on näyttänyt paljon ja kuljettanut moneen suuntaan. Perusasiat eivät kuitenkaan tuona aikana ole mihinkään muuttuneet, pikemminkin niiden kunnioittaminen syvenee vuosi vuodelta. Ehkä sinunkin olisi hyvä oppia ne tehokkaasti heti alussa.